Tutkimus

Ajankohtaista hankkeen tutkimuksesta löydät kohdasta Esittelymateriaaleja.

Hankkeen tutkimusraportti Anna Anttila: Hyvä vapaa aika – parasta oppia

Hyvä vapaa-aika -hankkeen tutkimus osoitti, että vapaa-ajanvietossa ja harrastamisessa keskeistä on perheen ja muun lähipiirin harrastuskulttuuri. Perheen heikko taloudellinen tilanne voi olla helppo selitys sille, miksi nuori ei harrasta. Rahanpuute ei kuitenkaan noussut tärkeimmäksi syyksi harrastamattomuudelle, vaan yhdessä ajanpuutteen kanssa nuorta ympäröivän harrastuskulttuurin ja ylisukupolvisten mallien merkitys ohittivat taloudelliset syyt.

Yläkouluiässä ystävien merkitys vapaa-ajanvietossa kasvaa ja vaikuttaa harrastuksiinkin: kavereiden kanssa vietetty vapaa-aika on parasta aikaa. Kaverit voivat haitata harrastuksia, mutta kaverin vuoksi voi harrastaa lähes mitä vain.

Nuorisotyön näkökulmasta tutkimustuloksissa painottuivat mm. seuraavat hyödyt:

  • Yhteistyö oppilaitosten kanssa on keskeisin keino tavoittaa nuoret
  • Nuorisotyö ja vapaa-ajan ohjaus tasaavat koulutuksen aiheuttamaa eriarvoisuutta
  • Nuorisotyöntekijä herättää luottamusta nuoressa
  • Nuorisotyö koulussa herättää luottamusta perheessä
  • Alueellinen ja liikkuva nuorisotyö vastaa paremmin nuorten tarpeisiin ja tukee vapaa-aikaa laajemmin kuin perinteinen talotyö

Monet nuoret näkevät varsinaisena harrastuksena vain toiminnan, jota harjoitetaan ulkopuolisen ohjauksessa, kuten musiikki- tai liikuntavalmennukset. Omaan tahtiin tehtäviä vapaa-ajan toimia ei mielletä harrastuksiksi, vaikka ne olisivat säännöllisiä ja tuottaisivat mielihyvää. Vapaus valita itse se, mitä omalla ajallaan tekee, on nuorelle keskeisin hyvän vapaa-ajan määritelmä. Ystävien kanssa vietetty aika on kaikkein parasta aikaa, jota harrastukset voivat myös haitata, mutta ystävien kanssa voi kokeilla mitä tahansa uutta harrastusta. Tulevaisuuden unelmissa nuoren ammattina on hänen nykyinen harrastuksensa.

Nuoriin tutustuminen, luottamuksen herättäminen ja ohjaajan pitkäjänteinen tuki ovat interventioissa tärkeitä. Myös mahdollisuus lyhyisiin harrastuskokeiluihin ja lupa lopettaa kesken, jos toiminta/ryhmä ei olekaan kiinnostava, on nuorten nopeatempoisessa elämänvaiheessa tärkeä ulottuvuus.

Matalan kynnyksen harrastamisessa saavutettavuus tarkoittaa paljon muutakin kuin alhaista hintaa. Keskeiseksi käsitteeksi uuden harrastuskulttuurin omaksumisessa nousikin kyvykkyys, jonka voi jakaa kolmeen alakohtaan:

  • toimintamallit (miksi ylipäätään pitäisi harrastaa?)
  • osaaminen (omaksunko tarvittavat taidot?)
  • tiedot (miten harrastuspaikassa toimitaan?)

Nuoriso-ohjaajien tuella harrastamisen kulttuurit laajenivat ja erilaiset harrastusmahdollisuudet tulivat tutuiksi myös niille nuorille, joiden lähipiirissä harrastamisen kulttuurit olivat suppeita. Pitkäjänteisellä tuella harrastamisen mahdollisuudet tulivat nuorille tutuiksi. Koska toiminta oli vapaaehtoista ja kohdennettu koko koululuokalle, se ei leimannut yksittäistä nuorta erityistoimenpiteiden kohteeksi, vaan teki toimintaan osallistumisesta nuorelle helppoa ja ”normaalia”. Hankkeeseen osallistuneista nuorista yli 40 prosenttia oli sitä mieltä, että vapaa-ajan tuki oli tehnyt koulussa käymisestä mukavampaa.

– –

Helsingin kaupungin opetusvirasto valitsi Hyvä vapaa-aika -hankkeeseen viisi peruskoulua, joista tutkimukseen osallistuu yhteensä 12 koululuokkaa – kuusi ohjatun toiminnan kohdeluokkaa ja näille kuusi vertailuluokkaa. Tutkimukseen osallistuvat nuoret aloittivat peruskoulun seitsemännen luokan syksyllä 2013. Kohdeluokkalaisilla on koko yläkoulunsa (7.–9. luokan) ajan oma nuoriso-ohjaaja, joka tukee heitä muun muassa erilaisten liikuntalajien ja kulttuuriharrastusten pariin. Näin pyrittiin mahdollistamaan se, että jokaiselle kohdeluokkalaiselle löytyy vähintään yksi niin sanottu oma juttu.