Koulujen ja nuorisotyön yhteistyö lisää yhdenvertaisuutta ja hyvinvointia

Yläkoulussa tehtävä vapaa-ajanohjaus kasvattaa eritaustaisten nuorten yhdenvertaisuutta.  Nuoret hyötyvät nuoriso-ohjaajista nimenomaan koulussa, sillä suurin osa ei halua tavata ohjaajia nuorisotaloilla tai netissä. Vain noin kymmenesosa 13–16-vuotiaiden ikäluokasta käy nuorisotaloilla. Kun nuoriso-ohjaajat jalkautuvat nuorisotaloilta peruskouluihin, hyötyvät niin opettajat, nuoriso-ohjaajat kuin nuoret itse. Oma nuoriso-ohjaaja tulee oppilaille tutuksi ja luotettavaksi kodin ulkopuoliseksi aikuissuhteeksi. Jaksomuotoisessa perusopetuksessa, jossa nuoren opetusryhmät ja opettajat vaihtuvat muutaman viikon välein, ohjaaja saattaa olla ainoa kodinulkopuolinen aikuinen, jota nuori tapaa säännöllisesti koko vuoden. Nuorisotyö tukee nuorten kasvua ja lisää koulun työrauhaa.

Kun koulussa on oma nuoriso-ohjaaja ja tuettua yhteistä vapaa-ajan toimintaa, nuoret tutustuvat oman luokkansa oppilaisiin myös vapaa-ajallaan. Oppilaan päivittäinen kouluun tuleminen helpottuu, kun luokka koostuu tutuista, jopa ystävistä. Kun kiusaaminen ja poissaolot vähenevät, hyviä kouluarvosanojakin on helpompi saavuttaa. Näin vapaa-ajan harrastukset hyödyttävät koulunkäyntiä ja vahvistavat siirtymistä peruskoulun jälkeisiin opintoihin.

Koulussa oppilailla ja siellä työskentelevillä nuoriso-ohjaajilla on virallinen asema, jonka perusteella rakentuu luottamusta ja uusia verkostoja erilaisista taustoista tulevien nuorten välille. Maahanmuuttotaustaisten nuorten kynnykset tutustua kolmansiin nuoriin sekä uusiin vapaa-ajan tiloihin ja toimintoihin ovat perinteisessä nuorisotalotyössä korkeat. Vapaa-ajalla syntyperään perustuvat jaottelut ovat voimakkaampia kuin oppilaitosten tai työpaikkojen vuorovaikutuksessa. Velvollisuuksissa jaottelu ei ole niin jyrkkää, koska luottamusta rakennetaan myös virallisten asemien perusteella.

Suomalaiset yläkoulut ovat jakautuneet kahtia. Yhtenäisen peruskoulun sisään on syntynyt valikoiva järjestelmä, jossa hyväosainen keskiluokka välttelee omia lähikoulujaan tai tiettyjä luokkia niissä. Koulujen yleisluokilla ja painotusluokilla on erilaisia maineita, joiden tunteminen vaatii sosiaalista ja kulttuurista pääomaa. Painotusluokat koostuvat oppilaista, joiden perheet tuntevat toisensa jo ennestään. Nuoriin on kasautunut jo vuosien ja sukupolvien takaista harrastuneisuutta. Vetovoimaisille painotusluokille hakeudutaan pitkänkin koulumatkan päästä. Painotusluokat eivät palvele oman alueen lapsia lainkaan.

Yleisluokille voi kasautua huonoa oloa ja kiusaamista. Koulujen väliset erot kasvavat, ellei koulujen ja lasten eriarvoistumista pysäytetä. Tämä tapahtuu lisäämällä lähikoulujen vetovoimaa. Kun kaikki lapset ohjataan lähikouluun ja lähikouluista poistetaan pääsykokeisiin perustuvat painotusluokat, tiettyihin kouluihin ei enää keräänny paljon erityistä tukea tarvitsevia oppilaita.

Koulutusjärjestelmä eriyttää maahanmuuttajia ja suomalaisnuoria muodostamalla koululuokat oppilaiden uskonnon ja äidinkielen opetuksen perusteella. Maahanmuuttotaustaiset nuoret pitävät ystävystymistä erityisesti kantaväestön nuorten kanssa vaikeana. Yksinäisyys lisää selvästi radikalisoitumisen ja pahimmillaan ääriliikkeiden rekrytoinnin kohteiksi joutumisen riskiä.

Vapaa-ajan harrastuksia tukemalla on mahdollisuus helpottaa eritaustaisten nuorten tutustumista toisiinsa. Näin vähentyvät yksinäisyyden kokemuksista johtuvat uhat. Antti Kivijärven väitöstutkimuksen mukaan nuorille järjestetyssä vapaa-ajan ryhmätoiminnassa ja perinteisen nuorisotyön kentillä kantaväestön ja maahanmuuttajataustaisten nuorten väliset etäisyydet kuitenkin pysyvät yhä yllä. Kun koulussa työskentelee nuoriso-ohjaaja, viralliseen asemaan perustuvat verkostot vahvistuvat. Luottamussuhteet kasvavat ja etäisyydet pienenevät.

 

Koulu on nuorisotyön suosikkipaikka, eli nuoret itse haluavat nuorisotyön kouluun.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *