Kuusi aivan tavallista seiskaluokkaa

Paluu äitiyslomalta töihin on sujunut yllättävän mutkattomasti. Mukavaan tiimiin on ollut helppo palata takaisin. Projektipäällikkönä toiminut Kirsi perehdytti ensimmäisenä työpäivänä siihen, mitä hankkeessa on vuoden aikana tehty. Erittäin paljon on saatu aikaan. On tehty paljon nuorten, opettajien, muiden ohjaajien ja hallinnon väen kanssa. Kirsin suuntaviivat ja keskiöön nostamat asiat tuntuvat selkeiltä ja ajatustenvaihdon kautta pääsinkin työtehtävääni kiinni ja alun haparoinnin jälkeen löysinkin oikeat suuntaviivat.

Näin siis projektipäällikkö palaa töihin ja haluaa tavata hankkeen nuoria. Että tietäisi kenen kanssa tässä oikein töitä tehdään. Heti avautuu hyvä mahdollisuus lähteä tutkijan kanssa koululle tekemään kyselyä. Hieman jännittyneinä odotamme luokassa, millainen kaaos syntyy, kun sijaisopettaja avaa oven ja päästää nuoret sisään. Kasiluokkalaiset löytävät kaikki istumapaikkansa ja kyselyn täyttäminen sujuu yllättävän mutkattomasti. Opettaja sanoo vain muutama yhden sanan lause, kuten hiljaa!, mutta muuten kysely täytetään kiltisti hiljaisuudessa. Suurta ammattiylpeyttä ja iloa hihkuen palaamme toimistolle ja hymistelemme ohjaajallekin onnistumistamme. Kunnes katsomme kyselyn vastauksia. Vaikuttaa siltä, että vanhaa kunnon ”vedätetään sijaista” kikka on yhä käytössä. Tämän kyselyn vastauksia voikin tarkastella aivan omanaan, irrallisena muusta aineistosta. Mutta ei voi kuin ihailla nuoria, osasivat näytellä kilttejä.

Onneksi meillä on ohjaajat, jotka ovat löytäneet itselleen paikkansa nuorten elämässä. Lisäksi he ovat raivanneet tilansa ja asettaneet paikkansa monialaisella kentällä, joka koostuu niin fyysisesti kuin henkisestikin useasta eri paikasta, erilaisista rytmeistä ja toiminnan tavoista. Tällä kentällä ohjaaja joka päivä vakuuttaa oman työtehtävänsä tarpeellisuutta nuorille, vanhemmille, opettajille, rehtoreille, nuorisotyöntekijöille, virastojen joukoille ja lukuisille muille yhteistyökumppaneille. Ohjaajat vakuuttavat muita työn tarpeellisuudesta, jonka hankkeen työntekijät tunnistavat, mutta jota kukaan ei vielä tässä vaiheessa osaa tarkasti ja selväsanaisesti määrittää.

Onneksi meillä on tutkija. Tutkija on onnistuneesti koonnut aineistoa: kyselyjä, haastatteluja, ainekirjoituksia, valokuvia, tilastoja, pöytäkirjoja ja epävirallisia päiväkirjoja. Tutkija tutkii ja analysoi, tarkastelee, mitä nämä nuoret haluaa ja mihin he sijoittuvat tässä ajassa, kaupungissa, suhteessa kavereihinsa ja suhteessa vertailuluokkaan. Ja ehkä ennen kaikkea hän selvittää nuorten suhdetta omiin mahdollisuuksiin ja miten ohjaajien kulku rinnalla siihen suhteutuu. Ja tätä kaikkea verrataan vertailuluokkaan, josta jo hankkeen alkumetreillä valkeni, ettei meidän nuoria voi verrata koulun vertailuluokan nuoriin.

Mutta toisaalta:

Tavoitteenamme oli saada mukaan kuusi aivan tavallista seiskaluokkaa. Kuusi tavallista seiskaluokkaa on nyt viisi kahdeksatta luokkaa + muille luokille sijoitetut oppilaat. Muutama uusi nuori on mukana, ja muutama nuori on hankkeen jättänyt mm. perheen muuttaessa. Meillä on paljon poikia ja paljon eri kieliä. Meillä on nuoria, jotka tarvitsevat erityisen paljon kanssakulkijaa ja nuoria, joita ei oikeastaan meidän tekemiset kiinnosta. Näillä kaikilla kasiluokkalaisilla on kiinnostuksen kohteita, ajatuksia ja tuntemuksia kuten kaikilla muillakin nuorilla. Eli ehkä näin onkin, ehkä meillä on käsissämme kuusi aivan tavallista luokkaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *