Nuorten ja opettajien kanssa tutkimuksen äärellä

Uuden vuoden alkaessa voi paitsi suunnitella tulevaa myös muistella edellisen vuoden kohokohtia. Eräitä vuoden 2014 parhaimmista tapahtumista olivat tutkijapajat, jotka järjestimme ensimmäisen yläkouluvuoden päätteeksi Fallkullan kotieläintilalla.

Oppilaiden, opettajien ja hankkeen väen yhteisen retkipäivän lisäksi pajojen tavoitteena oli käsitellä ensimmäisen tutkimusvuoden kyselyiden vastauksia. Esittelin vastaukset koulukohtaisisesti, ja jokaisen koulun tuloksia verrattiin koko tutkimusaineistoon. Samalla toteutimme käytännössä hankkeen ideaa kanssatutkijuudesta, eli hankkeessa nuoret sekä tuottavat tietoa vapaa-ajastaan että kommentoivat ja tulkitsevat eri tavoin kerättyjä tutkimusaineistoja. Hankkeen kuluessa nuoret vastaavat kyselyihin ja haastatteluihin ja muihin aineistonkeruihin, ja sen lisäksi myös kirjoittavat ja kuvaavat itse omia kokemuksiaan omasta vapaa-ajastaan.

Kokosin yleisimmistä kyselyvastauksista ja keskiarvoista tyypillisen vastaajaa eli niin sanotun Hyvä vapaa-aika –Hemmon, johon nuoret vertasivat omia henkilökohtaisia vastauksiaan. Hemmon avulla keskustelimme yhdessä siitä, mitä tulokset kertovat tai eivät kerro nuorten vapaa-ajasta ja sen tutkimisisesta. Hyvä vapaa-aika -Hemmon esittelyä kuunneltiin keskittyneesti. Mielenkiintoista oli, että Hemmon ominaisuuksia kommentoitiin sekä niin, että Hemmo on aivan kuin nuori itse että toisaalta myös niin, ettei kukaan voi oikeasti olla Hemmon kaltainen, siis muka harrastaa kaikkein mieluiten jotain jousiammuntaa.

 

jaakko ja kartta

Nuoret kartoittivat mielipaikkojaan Helsingissä ja maailmalla.

 

 

 

 

 

 

 

Kirsin ja Jaakon vetämissä karttapajoissa sekä kohde- että vertailuluokkien oppilaat esittelivät mielipaikkojaan. Pajoissa oli valmiita karttapohjia niin Helsingistä kuin koko maailmastakin. Nuorten kokemukset ja käsitykset omasta kotikaupungistaan vaihtelivat paljon. Joillakin nuorilla kartat täyttyivät itselle läheisistä harrastus- ja muista tärkeistä, tutuista paikoista, toiset merkitsivät kartalle vain esimerkiksi kodin tai Linnanmäen.

Maailman karttaan merkittiin esimerkiksi elokuvista tai tv-ohjelmista tuttuja, kiinnostavia seutuja ja paikkoja. Monilla eri mantereilla myös asuu nuorten tuttavia. New Yorkissa tai Lontoossa asuvat sukulaiset herättivät muissa oppilaissa ihailua. Harrastusten kautta syntynyt kiinnostus ja tieto vaikkapa Uudesta Seelannista jaettiin muillekin ja uuden omaksuminen muilta oppilailta vaikutti olevan mukavaa vaihtelua ja kivaa oppimista.

kartat tekeytymässä

Nuorella voi olla useita mielipaikkoja Helsingissä.

 

Tutkijan työn ydintä on oivaltaminen ja uuden tiedon löytäminen. Kannustimme Mirkan ja Piian kanssa nuoria miettimään hankkeen ensimmäistä vuotta ja samalla omaa ensimmäistä yläkouluvuottaan ja vastaamaan lapuille kysymykseen: “Mitä uutta olen oppinut, oivaltanut, huomannut 7.-luokan aikana koulussa, vapaa-ajalla tai harrastuksissa?” Yleisin yksittäinen vastaus oli: “Olen saanut paljon uusia ystäviä 7.-luokan aikana.”

 

mitä uutta oppinut

Oivaltaminen ja uuden tiedon löytäminen ovat tutkimuksenteon ydintä. (Kuva Kirsi Autio)

 

Niin ikään nuoret kanssatutkijat saivat jakaa omaa alati karttuvaa kokemustietoaan. Ennen kuin nuoret siirtyivät perinteisiin pihaleikkeihin, kuten kirkonrottaan ja lipunryöstöön, sekä eläinten pariin, heitä pyydettiin vielä antamaan joku hyvä, kokemustietoon perustuva toimintaohje tai neuvo tuleville yläkoululaisille. ”Olkaa oma itsenne, älkää pelätkö yläastetta ja opetelkaa käymään kaupassa ilman että jäätte kiinni”, kiteytti hyvin monien muiden eri neuvot 6.-luokkalaiselle.

108

Kokemustietoon perustuvia hyviä neuvoja 6.-luokkalaisille: ”Olkaa oma itsenne, älkää pelätkö yläastetta ja opetelkaa käymään kaupassa ilman että jäätte kiinni.”

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Päivien aikana vaikutti siltä, että kaikkein innostuneimpia pajojen osallistujia olivat eri koulujen opettajat, jotka näkivät omat oppilaansa uudessa oppimisympäristössä. Oppilaat oppivat pajoissa paljon toisistaan ja toisiltaan. Ehkä he oppivat jotain myös meiltä vetäjiltä– perinteistä maatilan ja kotieläinten hoitoa unohtamatta. Fallkullan tutkijapajoissa saattoi konkreettisesti nähdä, kuinka koulunuorisotyötä voi edistää myös nuorisotyön areenoilla, ei vain koulussa. Koulunuorisotyötä voi siis tehdä myös viemällä koulua (ja nuorisotyötä) pois koulusta.

 

neuvoni

Yläkoululaisten neuvoja uusille tulokkaille. (Kuva Kirsi Autio)

 

Tarkempaa tietoa kanssatutkijuudesta, tutkijapajoissa syntyneestä tiedosta ja muun muassa kanssatutkijoiden tekemästä visuaalisesta havainnoinnista vielä tulossa, kannattaa seurata meitä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *