Rehtorin, opettajan ja toiminnanjohtajan kokemuksia hankkeesta

Nuorilla oli yksi turvallinen aikuinen lisää huolehtimassa

Malmin peruskoulun rehtori Tomi Ojanen vastaa neljään kysymykseen siitä, miltä HVA-hanke näytti rehtorin näkökulmasta.

  1. Miten nuoriso-ohjaajan tulo koulun arkeen järjestettiin?

“Se kävi helposti. Nuoriso-ohjaaja kävi esittäytymässä, ja annoimme hänelle työtilan koulusta. On todella positiivista, että nuoriso-ohjaajalla on työpiste koulussa ja että hän näkyy koulun arjessa.”

  1. Mitä hanke vaatii koululta?

“Kohdeluokan ryhmänohjaajan tai luokanvalvojan on oltava kiinnostunut hankkeesta ja selvillä siitä, missä mennään. Opettajia ärsyttää yleensä kaikki, mikä teettää lisätöitä.

Heillä on säännöllinen kuukausipalkka ja määrittelemätön työaika, joten tämän tyyppiset hankkeet tarkoittavat heille ilmaisia lisätöitä. Luin rivien välistä, että tähän liittyvää tyytymättömyyttä oli koulussamme. Yritin esimiehenä joustaa, jotta opettajat pääsivät hankkeen vaatimiin palavereihin. Se tarkoitti, että meidän piti maksaa sijaiskuluja. Toisin sanoen tämä sekä maksoi meille että aiheutti lisätöitä. Oppilaat toki hyötyivät, he pääsivät plussan puolelle.”

  1. Millainen koulu hyötyy toimintamallista?

“Periaatteessa tämä sopii kaikille, mutta meilläkin on todella paljon nuoria, jotka harrastavat jo kaikenlaista. Heille on tarpeetonta järjestää lisää puuhaa vapaa-ajalle, sellainen muistuttaa holhoamista. On tärkeää seuloa ne, jotka ovat tuen tarpeessa tässä asiassa.”

  1. Mitä koulusi sai hankkeesta?

“Lasten yleinen motivaatio varmasti parani jonkin verran, kun he saivat mielekästä vapaa-ajan toimintaa. Lisäksi nuorilla on koulussa nuoriso-ohjaaja eli yksi turvallinen aikuinen lisää huolehtimassa heistä.”

 

Toivon, että muutkin pääsevät tästä osalliseksi

 

Juho Vehviläinen toimi ysiluokan ajan Hyvä vapaa-aika -kohdeluokan luokanvalvojana Malmin peruskoulussa. Hän kertoo, mitä luokka sai hankkeesta.

“Olin opettanut suurimmalle osalle luokasta seiskasta asti suomea toisena kielenä ja olin tietoinen Hyvä vapaa-aika -hankkeesta. Kun minusta tuli heidän luokanvalvojansa, huomasin, miten tärkeä hanke oli oppilaille, ja että se vei heitä oikeaan suuntaan. Luokallani oli 18 oppilasta. Tämän tyyppiset hankkeet eivät aina toimi odotetusti, mutta tästä minulla on vain hyvää sanottavaa.

Hanke vaatii opettajalta oikeastaan vain myönteistä asennetta. Luokkani kävi paljon retkillä, ja lähdin välillä itsekin mukaan esimerkiksi Kaisaniemen kasvitieteelliseen puutarhaan. Toisinaan työpäiväni venyivät hankkeen vuoksi, mutta eivät pahasti.

Vanhemmilta en saanut juurikaan palautetta, mutta sitä tuli muutenkin vähän. Monilla heistä oli todella heikko kielitaito, mikä vaikeutti kommunikaatiota. Uskon, että olisin silti kuullut, jos heillä olisi ollut jotain tätä vastaan. Harrastamisen tuki on varmasti vanhemmankin näkökulmasta tervetullutta.

Olin hiukan yllättynyt siitä, ettei vapaa-ajan toimintaan osallistuvilta edellytetty pääasian eli koulun hoitamista. Kerran pyysin, ettei nuoriso-ohjaaja ottaisi kahta oppilasta mukaan retkelle, koska he olivat hoitaneet kouluhommansa huonosti. Teimme asiasta yhteispäätöksen, ja informoimme oppilaiden vanhempia.

Uskon, että hanke vaikutti jopa oppilaiden itseluottamukseen. Ne, joilla ei muuten olisi ollut mahdollisuuksia harrastaa tai käydä erilaisissa paikoissa pääsivät tekemään molempia.

Luokallani oli tosi vahva luokkahenki, ja se kehittyi koko sen ajan, kun opetin heitä. Osa oppilaista ei ollut asunut kauan Suomessa, ja oli mukava nähdä, miten kauemmin täällä olleet auttoivat heitä tunneilla kieliasioissa. Ehkä ryhmäytyminen olisi tapahtunut muutenkin, mutta tuskin tässä mittakaavassa. Sillä, että he tapasivat vapaa-ajalla, oli varmasti suuri merkitys.

Venytimme opinto-ohjaajan kanssa hanketta hieman sopimalla luokan kanssa ysin jälkeiseksi syksyksi tapaamisen Malmin nuorisotalolle. Oli mukava nähdä, että kaikilla pyyhki hyvin, ja että kaikki olivat löytäneet opiskelupaikan. Hyvästä luokkahengestä kertoo sekin, että melkein kaikki tulivat tapaamiseen.”

 

Tavoitamme nuoret koulussa

 

Kun osa nuoriso-ohjaajista siirtyy tekemään työtä koululle, nuorisotaloa pyöritetään vähemmällä henkilökunnalla.Toiminnanjohtaja Antti Sarpo kertoo, miten hän ratkaisi ongelman.

“Tässä on taustalla iso kysymys siitä, mikä on nuorisotalo. Tilaa ei pidä missään nimessä väheksyä, mutta mielestäni nuorisotalo voi olla paikka, jossa nuoret saavat tehdä rauhassa asioita kavereiden kanssa. Silloin ei tarvita neljää ohjaajaa, jotka ovat jatkuvassa valmiudessa ohjaamaan heitä.

Toiminta voi tapahtua iltaisin muuallakin kuin nutalla, eivätkä eri toimintamuodot sulje toisiaan pois. Ne ovat kaikki samaa työtä. Suuntaus on etsiä alueen nuorille mahdollisuuksia löytää mielekästä tekemistä vapaa-ajalle.

Kun hanke alkoi alueella, meilläkin ilmeni jonkin verran huolta siitä, miten taloja voidaan nyt pitää auki. Olemme järjestelleet työvuoroja, ja olen perustellut toistuvasti, miksi näin kannattaa toimia.

Ikävintä on tehdä nuorisotyötä, jos ei ole nuoria, joille tehdä sitä. Koulu on nuorille merkittävä paikka. He viettävät siellä yli kuusi tuntia päivittäin. Tavoitamme heidät sieltä, ja siksi meillä on hyvä olla kontakti koulun kanssa. Itse asiassa käytämme näin paremmin Helsingin kaupungin resursseja. Nuorisotoimi on pieni toimija, koululaitos taas suuri.

Parhaita perusteluja ovat jutut, joita HVA-hankkeen ohjaajat kertovat työstään. He ovat saaneet todella lyhyessä ajassa kontakteja nuoriin ja ryhmiä muodostumaan. Tämä on ala, jossa on vaikea saada tuloksia näkyviin, joten nämä tarinat ovat toisille nuoriso-ohjaajille paras argumentti.”

Haastattelut Ninni Lehtniemi ja kuvat Vilja Pursiainen / Kaskas Media