Ystävyys, yksinäisyys ja monikulttuurisuus

Meillä on hankkeessa nuori, jonka mielestä on hyvä olla tekemisissä vain omanmaalaisten kanssa. Kutsutaan häntä vaikkapa Frontside Ollieksi. Hän on ainoa hankkeen 163 nuoresta, joka kevään 2015 kyselyssä vastasi, että haluaa ystävän tai ystäviä vain omasta kulttuuristaan. Hankkeessamme on myös kolme nuorta, joilla ei ole yhtään ystävää.

Mahdollisuudet erikielisten tai eri kulttuureista tulevien kanssa ystävystymiseen olisivat Ollien ympäristössä erinomaiset. Hyvä vapaa-aika -hankkeessakin useampi kuin joka kolmas on kertonut puhuvansa kotonaan muutakin kieltä kuin suomea. Näitä kieliä on yli 30 eikä yksikään niistä ole ruotsi tai saame, vaan:

akan, albania, arabia, bengali, burma/myanmar, englanti, espanja, georgia, hollanti, iraq/arabia, kiina, kosovo/albania/serbia, kurdi, kurmazi, lingala, mandinka, pashto, ranska, serbokroatia, somali, tamili, thai, tigrinja, turkki, urdu, vietnam, viittomakieli, viro ja venäjä.

Suomessa maahanmuuttotaustaiset nuoret pitävät ystävystymistä erityisesti kantaväestön nuorten kanssa vaikeana. Yksinäisyys lisää selvästi radikalisoitumisen ja pahimmillaan ääriliikkeiden rekrytoinnin kohteiksi joutumisen riskiä. Koulutusjärjestelmämme eriyttää nuoria esimerkiksi muodostamalla koululuokat oppilaiden uskonnon ja äidinkielen opetuksen perusteella. Paitsi koulutusjärjestelmän muutoksilla myös vapaa-ajan harrastuksissa voisi olla mahdollisuus helpottaa eritaustaisten nuorten tutustumista toisiinsa, mikä osaltaan saattaisi vähentää yksinäisyyden kokemuksista johtuvia uhkia.

Antti Kivijärven väitöstutkimuksen mukaan nuorille järjestetyssä vapaa-ajan ryhmätoiminnassa ja nuorisotyön kentillä kantaväestön ja maahanmuuttotaustaisten nuorten väliset etäisyydet kuitenkin pysyvät yhä yllä. Nuorten välisistä siteistä valtaosa jää etäisemmiksi tuttavuuksiksi eikä esimerkiksi lisää maahanmuuttotaustaisten nuorten tietoa vapaa-ajan toiminnoista, mahdollisuuksia tutustua kolmansiin nuoriin tai madalla kynnyksiä uusiin vapaa-ajan tiloihin. Etniset kategorisoinnit ovat vapaa-ajan vuorovaikutuksessa voimakkaampia kuin oppilaitoksissa ja etenkin työpaikoilla, missä verkostoja ja luottamusta voidaan rakentaa myös virallisten asemien perusteella.

Vaikka asenteiden mittaaminen on lähes toivotonta, − ihmiset ajattelevat yhtä, sanovat toista ja toimivat kolmannella tavalla − osoittaa Frontside Ollie hankkeessamme poikkeuksellista asennetta monikulttuurisuutta kohtaan. Kaikista vastaajista yli puolet oli Ollien kanssa ystävyyssuhteista täysin vastakkaista mieltä, eli heidän mielestään erimaalaisten kanssa on ihan hyvä olla tekemisissä (51 %). Heidän lisäkseen hankkeessa on nuoria, jotka vastasivat, että muunmaalaisiakin ystäviä saattaa heillä olla, sillä ”ei ole mitään väliä, mistä kulttuurista tai maasta ystäväni ovat” (34 %).

Toisin kuin Olliella, osalla vastaajista ei ole mahdollisuuksia valita ystäviään syntyperän perusteella. Osa kertoi tuntevansa tai tietävänsä vain omasta maastaan kotoisin olevia nuoria (5 %). Hankkeen vertailuluokilla tämä voikin olla mahdollista, mutta kaikilla kohdeluokilla on suomenkielisten nuorten lisäksi useita maahanmuuttotaustaisia tai erikielisiä oppilaita.

Hieman suurempi osuus hankkeen nuorista (8 %) on myös ikään kuin olosuhteiden pakosta tai käytännön syistä tekemisissä vain erimaalaisten nuorten kanssa, eli he tuntevat tai tietävät vain muista kuin omasta maastaan kotoisin olevia nuoria. Mutta suurimmalla osalla, eli 86 prosentilla vastaajista, on ollut mahdollisuus ystäviensä valikoimiseen myös syntyperän perusteella. Ollie on heistä ainoa, jolla ei ole erikielistä ystävää tai ystäviä sen vuoksi, että hän ei sitä itse halua.

Lähes kaikki hankkeen nuoret elävät monikulttuurisessa arjessa ja arvostavat ystäviä, jotka tulevat eri kulttuurista kuin he itse.  Silti jonkinasteista kiusaamista tai syrjintää kokee koulussakin joka kuudes vastaaja. Tarkempia perusteluja kiusaamiselle ja syrjinnälle oli avovastauksissa vain kaksi: ”Rasismi” ja ”osa heistä syrjii ja osa ei ”. Muut oppilaat syrjivät tai kiusaavat keskimääräistä enemmän maahanmuuttotaustaisia.

Hankkeemme suomenkielisistä 12 prosenttia on joutunut muiden oppilaiden kiusaamiksi tai syrjimiksi, mutta muunkielisistä 17 prosenttia on ollut oppilaiden kiusan ja syrjinnän kohteina. Suomenkielisistä vain hieman useampi (17 %) kuin muunkielisistä (16 %) on kokenut aikuisten aiheuttamaa kiusaa ja syrjintää. Kaiken kaikkiaan koulun aikuiset (16 %) syrjivät tai kiusaavat nuoria hieman enemmän kuin muut nuoret (14 %).

Vaikka ihmisten todellisten asenteiden ja arvojen mittaaminen olisikin vaikeaa, niihin vaikuttamiseen on olemassa keinoja. Jos ilmiötä arvostava tai tuomitseva viesti on yhdenmukainen, vaikka tuleekin eri lähteistä, asenteet muovautuvat helpommin. Jos sekä nuorten kotona, koulutusjärjestelmässä, vapaa-ajan ohjauksessa että omaehtoisessa vapaa-ajanvietossa viestitään monikulttuurisuuden puolesta tai sitä vastaan, asenteet muokkaantuvat haluttuun suuntaan helpommin kuin jos sanoma eri tahoilta on erilainen.

Helsinki on perinteisesti erittäin monikulttuurinen kaupunki. Oma murteemme, alati muuttuva ja eri kielistä sanastonsa saava Stadin slangi, on hyvä osoitus vanhasta ja elävästä monikulttuurisesta perinteestämme.

Onkin mielenkiintoista nähdä ja kuulla, kenen ääntä monikulttuurisuudesta nuoret alkavan viimeisen peruskouluvuotensa aikana kuuntelevat, ja miten se vaikuttaa Ollien ja kumppaneiden käsityksiin rasismista tai monikulttuurisuudesta. Väheneekö vai lisääntyykö kokemus syrjinnästä ja kiusaamisesta? Väheneekö vai lisääntyykö ystävien valikoiminen syntyperän perusteella? Vähenevätkö vai lisääntyvätkö ystävät ja yksinäiset?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *